Ehdottomasti paras kohta kirjasta:
"Lopulta hän löysi kuitenkin raidallisen villapaidan ja vaikutti erittäin tyytyväiseltä. Se oli vähintään kaksi numeroa liian iso, ja kädet kädet hukkuivat kokonaan pitkien hihojen sisään. -Eikö olekkin hieno? Hän sanoi ja pyörähti edessäni.
Silloinminä tein sen. En tiedä mistä sain kaivetuksi rohkeutta, mutta harppasin muina miehinä askeleen eteenpäin ja suutelin häntä suoraan suulle! Hän katsoi minua hämmästyneenä, kun päästin irti. Sitten hän hymyili epävarmasti - ja punastui!
-Sinun on varmaan maksettava jotain tuosta raidallisesta teltasta, vitsailin ja lähdin kiskomaan häntä perässäni kassalle. Larissa maksoi myyjälle. Samalla kun hän otti myyjältä vastaan muovikassiin pakatun villapaidan, hän kumartui minua kohti ja kuiskasi:
-Olipa rohkeasti tehty! Minä en olisi ikinä uskaltanut.
-Ei... aloitin epävarmasti. -Ei olisi ehkä... Tarkoitan että... anteeksi.
-Aä, en minä sitä tarkoittanut, Larissa sanoi kun kävelimme ulko-ovelle päin.
-Sinä maistut hyvältä."
<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3
1 kommentti:
(;
Lähetä kommentti